Mua on oikeen suorastaan jäänyt ärsyttämään eräs käytännöntunti.. Alku oli kiva, opetettiin koirille seuraamista ja sitte oli esine etsintää. Netelle en ikään sitä oo ees kokeillu ja herran jestas ko siitä sai olla ylpee ko tyttö tajus heti jutun juonen ja käytti mallikkaasti nenäänsäkkin.
Kuitenkin seuraava vaihe oli tälläisten rauniokoirien-esteiden meneminen. Nopeus esteiksi opettaja niitä myös nimitti. No meidän vuoro tuli ja Nette oli jo ihan kanttuvei, olimmehan treenannut jo siihen meneessä ainakin pari tuntia. Neljä tuntia on ehkä ihan liian pitkä aika..
Olin sata varma, ettei Nette niitä jaksa eikä halua mennä ja meinasin opettajallekkin sanoa, että onko pakko? Kuitenkin estettä kokeilimme. Ekana oli vuorossa lauta, joka oli jokseenkin hutera sen "jalkojen" takia. Eli jalkoja ei suoraan sanottuna ollut, vaan sen virkaa esittivät pyöreät putket jotka tekivät laudasta heiluvan. Neten sitten asetin siihen laudalle seisomaan ja kappas vain! Tyttö laitto jarrut päälle. No CAMOON! En miekään ois niitä mennyt..
Opettajan kommentti:
"Miten sinun villakoirasi ei tuota mene, senhän pitäisi olla sirkuskoirakin."
Meinasin mulkasta sitä tosi pahasti, mutta päädyin vaan sanomaan, että meidän Nette ei ole tavallinen villis. Se ei halua temppuilla. Ja se onkin ihan totta.
Sitä paitsi minua suuresti ärsyttää tämä perus kommentti villakoirista. "Ne on sirkuskoiria!" No entäs jos vittu ei oo! Nekin on yksilöitä ja vaikka niitä sirkuksessa suuresti onkin niin miksi mun tavis puudelin pitäs osata heittää kärrynpyörää. Osaahan se sentään kaivaa nokkaa..:)
"Meidän koulussa on toinen villakoira ja se menee nämä esteet juosten läpi."
No AHA! Tokaisin loppujen lopuksi vitsikkäästi:
"Nette ei oo sirkusvillis, se on tappajapuudeli!"
Raukka seisoi paniikissa siinä keikkuvalla laudalla ja namijenkaan ripottelu ei auttanut. Loppujen lopuksi opettaja käski työntämään koiraa eteenpäin, enkä mie nyt niin uskaltanu vastaan siihen sanoa, vaikka en ikinä kyllä saatana tekis koiralleni niin. Pakottaa se menemään esteessä jossa se pelkää. Olisin ehkä seisottanut sitä siinä ja nameja ois tullu. Aikaa tuo neiti tarttee, ei pakotteita. Laudan lopussa Nette hyppäsikin iloisesti sitten alas ja näki selvästi, että oikeen helpotuksesta huokaisi.
"Tehkääpäs uudestaan!"
Siinä vaiheessa mie katoin jo sitä opettajaa, että hei oikeesti. Pitäskö mun pakottaa koira menemään uudestaan esteellä josta se ei todellakaan tykkää.
"Jos sulla on koko ilta aikaa ootella niin mikäs siinä.."
Naurahdin siinä sitte vaan, vaikka sapetti ihan kybällä. Toinen pakottaminen laudan läpi ja Nette pelkäsi entistä enemmän.
Seuraavana puomi, jonka Nette on mennyt joskus kauan sitten kerran läpi ja aika moitteetta. Mutta sillon meille annettiin paljon aikaa ja edettiin rauhallisesti, ettei koira ala pelkäämään. Taasen oli luvassa työntämistä. Muovinen ja liukas putki oli seuraavana ja olin siitä varma. Nette menisi sen helposti, vaikka opettajan kommentti olikin:
"Meneeköhän se tuostakaan."
No ei mennyt.. Houkuttelun avulla se lopulta meni ja sen jälkeen ihan moitteetta.
Pikkusen kyllä pelottaa nyt, että siinä tais mennä ne meidän pienetkin agility haaveet, koska tuo koira ei TASAN suostu menemään yhdellekkään puomille tai keinulle. EI IKINÄ!!!
Kyrsii...
tiistai 2. helmikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Ahkeruutta
Ollaan täällä Neten kanssa yritetty parhaamme mukaan lenkkeillä hurjanlailla. Mutta myönnän.. Se on tääs hiipumassa, mutta me vaan porskutetaan.
Nette on päässy treenaamaankin. Eilen Pipan tunnilla näytettiin joululomalla opetellut temput ja opeteltiin vähän sammuttamaan valoja. Ulkona oli pujottelua ja luoksetuloa. Otettiin myös muutamat haku harjoitukset.
Tänään taasen Miikun tunnilla oltiin hallilla. Siellä harjoiteltiin kapulan tuontia, paikallaan oloa ja otettiin myös muutama haku. Lopuksi pidettiin luoksetulo, jossa oli koiria ja ihmisiä, jotka muodostivat käytävän.
Mulla ei ollut mitään innostusta tänään, niinpä Nettekin meni paskasti. Hermot petti alinomaan.. Mutta ressaa vaan tuo Kokkola, en halua sinne enää..
On tänään kuitenkin ollut myös tosi mukavaa. Yritystoiminnan tunnilla piti tehdä mainos tai kotisivut, joten me tehtiin mainos. Kameraa, movie makeria ja musiikkia käyttäen saimme kokoon niin vallan loistavan mainoksen Mopsin Mässystä, että meidät pitäisi oikeen palkita tästä. Huomenna ensi esiintyminen! Puolet meidän luokasta saa viedä videolta neitsyyden.:D
Nette on päässy treenaamaankin. Eilen Pipan tunnilla näytettiin joululomalla opetellut temput ja opeteltiin vähän sammuttamaan valoja. Ulkona oli pujottelua ja luoksetuloa. Otettiin myös muutamat haku harjoitukset.
Tänään taasen Miikun tunnilla oltiin hallilla. Siellä harjoiteltiin kapulan tuontia, paikallaan oloa ja otettiin myös muutama haku. Lopuksi pidettiin luoksetulo, jossa oli koiria ja ihmisiä, jotka muodostivat käytävän.
Mulla ei ollut mitään innostusta tänään, niinpä Nettekin meni paskasti. Hermot petti alinomaan.. Mutta ressaa vaan tuo Kokkola, en halua sinne enää..
On tänään kuitenkin ollut myös tosi mukavaa. Yritystoiminnan tunnilla piti tehdä mainos tai kotisivut, joten me tehtiin mainos. Kameraa, movie makeria ja musiikkia käyttäen saimme kokoon niin vallan loistavan mainoksen Mopsin Mässystä, että meidät pitäisi oikeen palkita tästä. Huomenna ensi esiintyminen! Puolet meidän luokasta saa viedä videolta neitsyyden.:D
tiistai 19. tammikuuta 2010
Söin Neten kans jäätelöä
Eilinen lenkkini meni puihin. Melkein tyystin.:) Askelia tuli ehkä 900 kun sainkin parempaa tekemistä ja se tekeminen kestikin sitten siihen yö 3 asti. Kiitos teille!;)
Tänään olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänään se tapahtuu! Tänään mie saan sen 10 000 askelta ja piste. Sain jopa lenkki seuraa, mut en vaan niinko käsitä mikä nuita oikeen vaivaa ko koskaan ei oo kunnon varustusta päällä. Tollopää, missä sun hanskat on?:D Kyllä me sellainen ainakin 3000 askeleen lenkki käytiin ja jatkoinkin sitten yksin matkaa, koska oli vaan pakko saada se 10 tonni. iPodistakin loppui virta ja meinashan siinä itku vallan tulla. Pitkä matka vielä edessä, eikä musiikkia. Äitikin soitti ja kerroin, että ei tää mittari voi nyt pitää paikkaansa ko käytii sellanen ihan kunnon lenkki ja vaan 3000 askelta. Sovittiin sitte että tästä lähtien se mittari on kengässä kiinni ja johan rupes askeliakin tulemaan oikea määrä.
Askelia: 10 629
Kcal: 313,55
Km: 7,653
Jee! Hyvä me! Kämpälle ko tultiin niin ne Neten naiselliset partakarvat oli ihan jäässä.:) Kauheet jää palat roikku pikkasella leuasta.
Mutta on tänään ollut myös vähän sellainen surunpäivä. Oltiin Neten kans tulossa jo kämpälle päin ja kahtoin sit sillee että voi perse.. Juna tulee just tuolta ko portitki oli kiinni ja kuulu pling pling pling pling. Kävelin sit lähemmäs ja huomasin et se juna liikku tosi hitaasti, tuskin ollenkaan. Päätin siis painella porteista huolimatta radan yli. En jaksanu enää kiertää kauvempaa. Junan vieressä vilkku valoja. Pian sainkin huomata että siellä oli ihmisiä taskulamppujen kanssa. Mietin sit siinä että ei helvetti! Onko sinne joku alle jääny, mutta pyyhin ajatuksen pikaisesti pois ja päädyin siihen ratkaisuun että junassa on vaan jotain häikkää. Illalla kuitenkin ko menin kaverien kans käymään kylällä sain kuulla että joku on jääny junan alle. Ei vittu! Sittenkin..
Illan päälle meille selvisikin kuka se oli.. Olin sen tytön nähny muutaman kertaa ja kuullu siitä vaan pelkkää hyvää. Munki oli vaikee uskoo sitä, voin vaan kuvitella mite vaikee se on niille jotka sen tunsi. Ilmapiiri oli kamala.. Meitä oli aika paljo porukkaa yhellä kämpällä ja kaikki oli hiljaa. Ihtiä ahisti ku ei oikeen osannu sanua mitään ja mitä mie olisin sanonukkaan.. Mitä mun sanomiset ois mitään helpottanu.. Mut vietiin sit kämpälle, eikä siinä matkan aikanakaan puhuttu mitään, paitsi ko poistu autosta..
"Soitellaan.. Nähellään.."
No entä jos ei.. Entä jos joku meistä onki sitte se seuraava. Tää tais olla jo toinen tapaus 1-2 vuoden sisään.. Kaikki on näköjään mahdollista.
Nyt jäätelöä ja lehmän vuosikierto kokeeseen lukua..
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän.
Tänään olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänään se tapahtuu! Tänään mie saan sen 10 000 askelta ja piste. Sain jopa lenkki seuraa, mut en vaan niinko käsitä mikä nuita oikeen vaivaa ko koskaan ei oo kunnon varustusta päällä. Tollopää, missä sun hanskat on?:D Kyllä me sellainen ainakin 3000 askeleen lenkki käytiin ja jatkoinkin sitten yksin matkaa, koska oli vaan pakko saada se 10 tonni. iPodistakin loppui virta ja meinashan siinä itku vallan tulla. Pitkä matka vielä edessä, eikä musiikkia. Äitikin soitti ja kerroin, että ei tää mittari voi nyt pitää paikkaansa ko käytii sellanen ihan kunnon lenkki ja vaan 3000 askelta. Sovittiin sitte että tästä lähtien se mittari on kengässä kiinni ja johan rupes askeliakin tulemaan oikea määrä.
Askelia: 10 629
Kcal: 313,55
Km: 7,653
Jee! Hyvä me! Kämpälle ko tultiin niin ne Neten naiselliset partakarvat oli ihan jäässä.:) Kauheet jää palat roikku pikkasella leuasta.
Mutta on tänään ollut myös vähän sellainen surunpäivä. Oltiin Neten kans tulossa jo kämpälle päin ja kahtoin sit sillee että voi perse.. Juna tulee just tuolta ko portitki oli kiinni ja kuulu pling pling pling pling. Kävelin sit lähemmäs ja huomasin et se juna liikku tosi hitaasti, tuskin ollenkaan. Päätin siis painella porteista huolimatta radan yli. En jaksanu enää kiertää kauvempaa. Junan vieressä vilkku valoja. Pian sainkin huomata että siellä oli ihmisiä taskulamppujen kanssa. Mietin sit siinä että ei helvetti! Onko sinne joku alle jääny, mutta pyyhin ajatuksen pikaisesti pois ja päädyin siihen ratkaisuun että junassa on vaan jotain häikkää. Illalla kuitenkin ko menin kaverien kans käymään kylällä sain kuulla että joku on jääny junan alle. Ei vittu! Sittenkin..
Illan päälle meille selvisikin kuka se oli.. Olin sen tytön nähny muutaman kertaa ja kuullu siitä vaan pelkkää hyvää. Munki oli vaikee uskoo sitä, voin vaan kuvitella mite vaikee se on niille jotka sen tunsi. Ilmapiiri oli kamala.. Meitä oli aika paljo porukkaa yhellä kämpällä ja kaikki oli hiljaa. Ihtiä ahisti ku ei oikeen osannu sanua mitään ja mitä mie olisin sanonukkaan.. Mitä mun sanomiset ois mitään helpottanu.. Mut vietiin sit kämpälle, eikä siinä matkan aikanakaan puhuttu mitään, paitsi ko poistu autosta..
"Soitellaan.. Nähellään.."
No entä jos ei.. Entä jos joku meistä onki sitte se seuraava. Tää tais olla jo toinen tapaus 1-2 vuoden sisään.. Kaikki on näköjään mahdollista.
Nyt jäätelöä ja lehmän vuosikierto kokeeseen lukua..
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Kansasiin paluu
Viikonloppu oli ja meni taasen. Tuli sitä kynnetkin tytöltä leikattua, niinkuin melkein joka viikonloppu. Huolimattomasti tuli kahdesta kynnestä verta, toisesta rutkasti enemmän. Mitäs nirhin oikeen lyhyeksi.. Lauantain ja sunnuntain välisen yön tyttönen siis nukkui mummun ja papan luona ihan ilman äitiä. Äiti kun paineli tämän hyvän isä ehdokkaan luokse yöksi.;) Nette meinaan rakastaa niin maan paljon Jannea. Täällä kannuksessa se pelkää melkein kaikkia poikia. Jopa Tomia, joka käy kuitenkin melkein joka päivä. Onhan se sentään mun paraskaveri täällä. Tomi kuitenkin kertoi eräs päivä, että alussa inhosi Netteä. Nyt se on kuitenkin suunnattoman rakastunut siihen ja neito on kuulemma paras hänen tuntemansa koira.:P GO NETSKI GO! Kyllähän se Nette Tomista tykkää. Ensin pitää vaan aina vahtia reviiriä ja pitää Jannen puolesta huolta ettei vaan muut miehet koske. Ihana tyttö, suojelee mammaa<3
Sunnuntain jälleen näkemin oli varsin riemukas. Netellä oli nyt viikonlopun ne menkkapöksyt, mutta verestä ei mitään huomioitavaa. Turvotuskin laskenut. Liekkö olleet sitten vielä mitään.. Oltiin Neten kanssa urheilullisia ja käveltiin kämpälle juna-asemalta. Sain jopa askelmittarin viikonloppuna ja vihdoin pääsen sitä käyttämään. Nette rakastaa erästä pientä juttua lenkeillä. Se oikein odottamalla odottaa milloin sanon sille ne mukavat sanat:
"Nette! Taluta!"
Tällöin ojennan Netelle hihnan toisen pään ja mussu pääsee itseään taluttamaan. Ja voi sitä onnen määrä! Kyllä neiti sitten pomppiikin ja on vaan niin iloinen. Pieni jänes!
Tänään oli tarkotus vielä lähteä lenkille kaverin kanssa, mutta yllätyksenä ei todellakaan tullut että se TAAS peruu kaiken.
"Mennään huomenna."
Joo niin varmaan mennään.. Ehkä ensi vuonna.:) Mutta mie meenki Neten kans sitte ihan mielellään kahestaankin. Hyvä musiikki ja Nette. Voisko parempaa olla<3
Nytten painelen Neten viekkuun tuonne sänkyyn. Oulaisissa kun me ei nukuta koskaan vierekkäin.:)
Juna-asema-kämppä
ASKELIA: 3114
KCAL 93.42
KM 2.179
Sunnuntain jälleen näkemin oli varsin riemukas. Netellä oli nyt viikonlopun ne menkkapöksyt, mutta verestä ei mitään huomioitavaa. Turvotuskin laskenut. Liekkö olleet sitten vielä mitään.. Oltiin Neten kanssa urheilullisia ja käveltiin kämpälle juna-asemalta. Sain jopa askelmittarin viikonloppuna ja vihdoin pääsen sitä käyttämään. Nette rakastaa erästä pientä juttua lenkeillä. Se oikein odottamalla odottaa milloin sanon sille ne mukavat sanat:
"Nette! Taluta!"
Tällöin ojennan Netelle hihnan toisen pään ja mussu pääsee itseään taluttamaan. Ja voi sitä onnen määrä! Kyllä neiti sitten pomppiikin ja on vaan niin iloinen. Pieni jänes!
Tänään oli tarkotus vielä lähteä lenkille kaverin kanssa, mutta yllätyksenä ei todellakaan tullut että se TAAS peruu kaiken.
"Mennään huomenna."
Joo niin varmaan mennään.. Ehkä ensi vuonna.:) Mutta mie meenki Neten kans sitte ihan mielellään kahestaankin. Hyvä musiikki ja Nette. Voisko parempaa olla<3
Nytten painelen Neten viekkuun tuonne sänkyyn. Oulaisissa kun me ei nukuta koskaan vierekkäin.:)
Juna-asema-kämppä
ASKELIA: 3114
KCAL 93.42
KM 2.179
perjantai 15. tammikuuta 2010
Pitäskö tässä totaalisen masentua vai jatkaa yrittämistä?
Tänään, heti aamusta meillä oli koulussa treenit koirien kanssa. Oli ihana päästä pitkästä aikaa Neten kans hallille ja pitäs tosiaan itekki mennä ja vuokrata se avain, että pääsis treenaileen kunnolla.
Harjoteltiin kosketus alustan avulla hyppyä ja ruutua. Oli meillä myös tälläinen laatikko rasti, jossa koiran piti keksiä jotain tekemistä laatikolla ansaitakseen namin. Esimerkiksi, menemällä kokonaan laatikkoon. Nette tajusi laittaa sinne ainaki kaksi tassua ;) ja taisi se jopa yhden kerran vahingossa käydä sielä kokonaan. Pipa sano hypyn kohdalla ku katseli siinä hetken, että meidän ei tartte tehä montaa toistoa siinä ko Neteltä se jo sujuu. Voi ylpeys! Ruutua treenailtiin ja hyvinhän se sinne juoksi ja innokkaasti jäi seisomaankin.
Otettiin myös agilitya. Harjoiteltiin aitaa, putkea ja keppejä. Opetettiin myös koirat jäämään puomilla seisomaan keltaiselle alueelle. Siis en tiedä, mut nyt on joku ihmeen musta aukko tämän keltaisen alueen nimen kanssa.. HEMMETTI! Ööö.. Noloa.. Oon harrastanu usiamman vuoden Mortin kanssa agia ja miten voi yhtäkkiä olla unohtanut tän.. No joka tapauksessa Nette on aivan mahtava agi koira! Sitä olisi tarkoitus alkaa harrastaakkin, kuhan kasvetaan eka vähä.
Lopuksi pidettiin jumppaa koirille. Oli penkillä kääntymistä, peruuttamista esteiden yli, käännöksiä vasemmalle tolpan avulla, törppöjen pujottelua ja jumppapallo tasapainottelua :D Siis Nette oli sen pallon päällä ko kotonaan. Siinä se maksa tyytyväisen näköisenä. Luulis että se ois vaikeeta mutta ei näköjään Netskille. Kyllä mie olin yhtä hymyä koko sen ajan. HYVÄ NETTE!
Tulipa tuossa sitten puhuttua Pipan kans Neten juoksuista ja kysyinkin vähän mielipidettä, ko ei mulla ennen narttua ole. Pipa sano että näyttäs olevan värkki turvoksissa :) Eli taitaa meidän Nette kasvaa isoksi koiraksi. Kuulemma jotkut koirat pitävät ittensä niin puhtaana ettei verta ees välttis huomaa. Nyt Netskillä on pöksyt, mutta ei edelleenkään mitään havaintoa verestä. Mortti kovasti haistelee ja Nette on rauhallisempi ja jotenki masis.. Ehkä sitä hävettää noi sen "sexy bääntsit" :'D
Mutta kyllä tässä pikku hiljaa rupee ihtiäki masentaa. Viikon lenkkeilly ko hullu ja ko kotiin tulin, kävin puntarilla ja TADAAA! Laihduttu 0! Kyrsii, kyrsii, kyrsii! No ehkä ens viikolla jättäs ne jätskit sinne pakasteeseen ja kävis vaan lenkillä. Eilen ostin viinirypäleitä, ko on vaan koko ajan teheny mieli syyä ja söinki kaiken eilen. Tänään ihan sama homma.. Teheny vaan mieli syyä ja onneks täälläki oli viinirypäleitä niin ei tarvinnu lähtä kahtoon jotain hyvää epäterveellistä. Viikonloppuna pidetään Neten kanssa lomaa treeneistä, ainakin näillä näkymin. Huomenna kai meen Jannelle yöksi <3 Nette jää tänne kiusaamaan mummua ja pappaa :) Vaikka sekin sais tulla mukaan, on ihan tervetullut, mutta sielä on Jannen pikku sisaruksia ja Nette ei aina oikeen siedä montaa lasta ympärillä. Oli tänään hermostunut siskontyttöönkin ja ilmeisesti purru. Tai purru ja purru.. Käyttänyt kättä vain suussa ko ei Meea itkeny edes. Ei tämän koira neidinkään tartte kaikkea kestää. Mummu sano että ollaan kuulemma Neten kans samanlaisia äkäpusseja menkkojen aikaan :D
Hyvää yötä!
Nette pieni menkkapillu nukkuu sängyn alla :)
Harjoteltiin kosketus alustan avulla hyppyä ja ruutua. Oli meillä myös tälläinen laatikko rasti, jossa koiran piti keksiä jotain tekemistä laatikolla ansaitakseen namin. Esimerkiksi, menemällä kokonaan laatikkoon. Nette tajusi laittaa sinne ainaki kaksi tassua ;) ja taisi se jopa yhden kerran vahingossa käydä sielä kokonaan. Pipa sano hypyn kohdalla ku katseli siinä hetken, että meidän ei tartte tehä montaa toistoa siinä ko Neteltä se jo sujuu. Voi ylpeys! Ruutua treenailtiin ja hyvinhän se sinne juoksi ja innokkaasti jäi seisomaankin.
Otettiin myös agilitya. Harjoiteltiin aitaa, putkea ja keppejä. Opetettiin myös koirat jäämään puomilla seisomaan keltaiselle alueelle. Siis en tiedä, mut nyt on joku ihmeen musta aukko tämän keltaisen alueen nimen kanssa.. HEMMETTI! Ööö.. Noloa.. Oon harrastanu usiamman vuoden Mortin kanssa agia ja miten voi yhtäkkiä olla unohtanut tän.. No joka tapauksessa Nette on aivan mahtava agi koira! Sitä olisi tarkoitus alkaa harrastaakkin, kuhan kasvetaan eka vähä.
Lopuksi pidettiin jumppaa koirille. Oli penkillä kääntymistä, peruuttamista esteiden yli, käännöksiä vasemmalle tolpan avulla, törppöjen pujottelua ja jumppapallo tasapainottelua :D Siis Nette oli sen pallon päällä ko kotonaan. Siinä se maksa tyytyväisen näköisenä. Luulis että se ois vaikeeta mutta ei näköjään Netskille. Kyllä mie olin yhtä hymyä koko sen ajan. HYVÄ NETTE!
Tulipa tuossa sitten puhuttua Pipan kans Neten juoksuista ja kysyinkin vähän mielipidettä, ko ei mulla ennen narttua ole. Pipa sano että näyttäs olevan värkki turvoksissa :) Eli taitaa meidän Nette kasvaa isoksi koiraksi. Kuulemma jotkut koirat pitävät ittensä niin puhtaana ettei verta ees välttis huomaa. Nyt Netskillä on pöksyt, mutta ei edelleenkään mitään havaintoa verestä. Mortti kovasti haistelee ja Nette on rauhallisempi ja jotenki masis.. Ehkä sitä hävettää noi sen "sexy bääntsit" :'D
Mutta kyllä tässä pikku hiljaa rupee ihtiäki masentaa. Viikon lenkkeilly ko hullu ja ko kotiin tulin, kävin puntarilla ja TADAAA! Laihduttu 0! Kyrsii, kyrsii, kyrsii! No ehkä ens viikolla jättäs ne jätskit sinne pakasteeseen ja kävis vaan lenkillä. Eilen ostin viinirypäleitä, ko on vaan koko ajan teheny mieli syyä ja söinki kaiken eilen. Tänään ihan sama homma.. Teheny vaan mieli syyä ja onneks täälläki oli viinirypäleitä niin ei tarvinnu lähtä kahtoon jotain hyvää epäterveellistä. Viikonloppuna pidetään Neten kanssa lomaa treeneistä, ainakin näillä näkymin. Huomenna kai meen Jannelle yöksi <3 Nette jää tänne kiusaamaan mummua ja pappaa :) Vaikka sekin sais tulla mukaan, on ihan tervetullut, mutta sielä on Jannen pikku sisaruksia ja Nette ei aina oikeen siedä montaa lasta ympärillä. Oli tänään hermostunut siskontyttöönkin ja ilmeisesti purru. Tai purru ja purru.. Käyttänyt kättä vain suussa ko ei Meea itkeny edes. Ei tämän koira neidinkään tartte kaikkea kestää. Mummu sano että ollaan kuulemma Neten kans samanlaisia äkäpusseja menkkojen aikaan :D
Hyvää yötä!
Nette pieni menkkapillu nukkuu sängyn alla :)
torstai 14. tammikuuta 2010
Vali, vali, vali
Olihan mulla heti ruokailun jälkeen kova hinku päästä pikku Netskin kanssa sille meidän pitkälle lenkille. Laitoin Tomille viestiä, että josko lähtis mukaan ja käytäs samalla kaupassa. Käskin jopa erikseen pistämään ne hanskat käteen, mutta kukas sieltä sitten tulikaan? Poika ilman käsineitä kenties? Ilmoitin taas raa'asti että pitkälle lenkille olemme painelemassa ja sainkin sitten koko matkan kuunnella pientä kitinää ja valitusta. Loppujen lopuksi ittekki jo rupesin Tomille vittuilehen ja Nette vaan pyörittele päätä.
"On mamma taas pahalla päällä.."
Ekaksi kävimme siis sen oiskohan 6-8km lenkki ja painelimme Halppikseen. Neten laitoin pyörätelineeseen kiinni ja käskin istumaan. Lopuksi käskin vielä olla paikalla ja sinne se jäi nököttämään. Uhkaavasti meitä vastaan tuli kaksi pikku kakaraa, jotka TIETENKIN pysähtyivät Neten kohalle jotain lässyttämään ja liekkö olisivat halunneet silittää. Mutta sain olla tuosta tytöstä ylpeä. Äitin käsky taisi kerrankin pysyä mielessä ja neiti kökötti kiltisti istumassa ja päätyi vain katselemaan natiaisia. Vakoilin nimittäin vähän ikkunoista niiden touhua.;) Hauska oli huomata myös se, että kun tulimme kaupasta, napotti edelleen Nette täsmälleen samalla paikalla. HIENOA! Vaikka olisi tuo tyttö kuinka hidas oppimaan sitten tahansa, eikä jaksa keskittyä käskysanoihin on se aivan mahtava koira julkisilla paikoilla.
Ei kuulu haukuntaa ja riekuntaa kaupan pihalla. Ei hyökkää myöskään ihmisten kimppuun minun ollessa poissa. Auto matkat sujuu nopsaan lattialla ja juna matkat nukkuessa.
Menimmekin vielä Sokkarille kun Tomi halusi irtokarkkeja. Sinne jäi taas Nette yksin vartioimaan käskysanaa "paikka". Ja kun palasimme.. Tsädääm! Oli neiti taas täsmälleen samalla paikalla. Eikä se edes rupia riekkumaan mua kohti ennen ko annan luvan. Ylpeä, ylpeä saan olla minä!
Treeniä en ole tänään ottanu.. Huomenna onkin Pipan tunti ja kai se haluaa nähä onko koirat oppinu niitä temppuja jotka piti opettaa joululomalla. Kröhöm.. Taidan sittenkin ottaa tässä pikaseen ennen nukkumaan menoa "kaiva nokkaa" treenit.:'D
Hyvää yötä, karvaisia unia.
(Täällä niitä ainakin joutuu näkemään ko Karan karvat pölisee.;) Kara meinäs mun pöydän alle muuttaakkin, mutta ko Riikka tuli hakemaan Karaa pois, huusin perään:
"Kara! Muuta vaan takasi! Mut vasta sitte ko toi karvan lähtö on ohi." Kara on kaikkialla.)
"On mamma taas pahalla päällä.."
Ekaksi kävimme siis sen oiskohan 6-8km lenkki ja painelimme Halppikseen. Neten laitoin pyörätelineeseen kiinni ja käskin istumaan. Lopuksi käskin vielä olla paikalla ja sinne se jäi nököttämään. Uhkaavasti meitä vastaan tuli kaksi pikku kakaraa, jotka TIETENKIN pysähtyivät Neten kohalle jotain lässyttämään ja liekkö olisivat halunneet silittää. Mutta sain olla tuosta tytöstä ylpeä. Äitin käsky taisi kerrankin pysyä mielessä ja neiti kökötti kiltisti istumassa ja päätyi vain katselemaan natiaisia. Vakoilin nimittäin vähän ikkunoista niiden touhua.;) Hauska oli huomata myös se, että kun tulimme kaupasta, napotti edelleen Nette täsmälleen samalla paikalla. HIENOA! Vaikka olisi tuo tyttö kuinka hidas oppimaan sitten tahansa, eikä jaksa keskittyä käskysanoihin on se aivan mahtava koira julkisilla paikoilla.
Ei kuulu haukuntaa ja riekuntaa kaupan pihalla. Ei hyökkää myöskään ihmisten kimppuun minun ollessa poissa. Auto matkat sujuu nopsaan lattialla ja juna matkat nukkuessa.
Menimmekin vielä Sokkarille kun Tomi halusi irtokarkkeja. Sinne jäi taas Nette yksin vartioimaan käskysanaa "paikka". Ja kun palasimme.. Tsädääm! Oli neiti taas täsmälleen samalla paikalla. Eikä se edes rupia riekkumaan mua kohti ennen ko annan luvan. Ylpeä, ylpeä saan olla minä!
Treeniä en ole tänään ottanu.. Huomenna onkin Pipan tunti ja kai se haluaa nähä onko koirat oppinu niitä temppuja jotka piti opettaa joululomalla. Kröhöm.. Taidan sittenkin ottaa tässä pikaseen ennen nukkumaan menoa "kaiva nokkaa" treenit.:'D
Hyvää yötä, karvaisia unia.
(Täällä niitä ainakin joutuu näkemään ko Karan karvat pölisee.;) Kara meinäs mun pöydän alle muuttaakkin, mutta ko Riikka tuli hakemaan Karaa pois, huusin perään:
"Kara! Muuta vaan takasi! Mut vasta sitte ko toi karvan lähtö on ohi." Kara on kaikkialla.)
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Laiskuus
Tänään ei ole sitten tullut tehtyä pitkää lenkkiä ja sen huomaa myös mielialassa. Lähin heti koulun jälkeen Oulaisiin esittelemään koulua ja samalla kennellinjaa. Sielä meni koko ilta ja kun Kannukseen palasin tuntu että täällä on kauheen kylmä. Puhuttiin äitin kans tuossa vuoden alussa tästä kuntoilun alussa ja sovittiin että pakkas raja lenkeille on -15C ku mulla on astma.-.- V*ttu sekin pilaa aina vaan kaiken, mutta on se tieten totta.. Kivempihan se on olla elossa täällä kämpällä tylsistymässä ja masentumassa, ko kohtauksen saaneena tien poskessa. Mutta sen vaan huomaan, että ko oon nyt ollu tosi paljon kämpällä, syön ihan kauheesti. SYÖMISHÄIRIÖ!:D No höpö höpö.. Tylsyyteen mie sitä teen. Tai mihin lie.
Kyllä mie kuitenkin treenasin Neten kanssa sitä jalkojen pujottelua. Tänään meni ihan okei.. Mutta kummallakaan ei tainnut olla siihen oikein kunnon fiilistä niin loppujen lopuksi kummatki suuttu toisiinsa.
Suoraan sanottuna tuntuu että ihan paska päivä. Ehkä huomenna sitten paremmin.
Kyllä mie kuitenkin treenasin Neten kanssa sitä jalkojen pujottelua. Tänään meni ihan okei.. Mutta kummallakaan ei tainnut olla siihen oikein kunnon fiilistä niin loppujen lopuksi kummatki suuttu toisiinsa.
Suoraan sanottuna tuntuu että ihan paska päivä. Ehkä huomenna sitten paremmin.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Nette varas taas liikkeellä
Nette joutui olemaan tänään ihan liikaa yksin kämpällä. Minun lähtiessä Kokkolaan, en kerenny tyttöä käyttää kuin tuossa äkkiä pisulla ja sitten sisälle. Kokkolasta tullessa oli sellanen läski olo, kun tuli käytyä siellä Hesessä syömässä. Kotona sitten vielä pokkana vedin jäätelöä katsellessa telkkaria. Mielessä oikeen kävi vähän, että jos tänään ei meniskään lenkille.. Mutta höpö höpö, sanoi se pieni enkeli tuossa olkapäällä, jota omaksitunnoksi myös kutsutaan.:) Niin nousi Epsa sohvalta, ko ei sieltä telkkarista tullut taas mitään. Laitoin vielä Tomille viestiä josko lähtis seuraksi. Ja niinhän tuo lähtikin, vaikka huomasinkin pian etten saisi Tomista pitkää lenkki seuraa. Herralla näet ei ollut edes hanskoja kädessä ja kun ilmaisin, että lähtisimme pitkälle lenkille, ilmoitti herra että ei kerkee koska pitää mennä saunaan.
Käytiin sitten koulun alue kiertää ja jatkoin omia teitä pitemmälle lenkille. Puhelinkin pirisi ja tein tällä kertaa poikkeuksen ja vastasin. Juteltiin Jonin kans siinä hetki ja kohta se kysyki:
"Miten vitussa sie oot noin hyvällä päällä?!"
Sen mielestä oon kuulemma aina pahalla päällä. Joko hyvä tuulisuus johtuu siitä, että lenkkeilen tai siitä etten oo nähny Jonia viikkoon.;) Veikkaan kuitenkin lenkkeilyä, koska eilinenkin päivä oli suhteellisen harvinaisesti aivan mahtava. Josta tulikin mieleen, että illalla en saanut unta ja pitihän sitä lähteä lenkille vielä. Matkalta tarttui mukaan Jesse, joka ei myöskään saanut unta. Olihan se kiva pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia noin 3 kilsan lenkin aikana. Kello lähenikin huimasti kello 2, kun käskin vielä kullan soittaa ko halusin puhua, että saisin paremmin unta. Nette nukkui jo siinä vaiheessa hyvin tyytyväisenä minun peitollani.
Tämän päivän lenkin jälkeen tullessamme kotiin, kaivoin heti nakkeja esiin. Olihan tyttönen kyllä vallan riemuissaan taas reeneistä ja oli kiva ko ihtelläki oli hyvä fiilis opettaa uutta asiaa. Tänään oli mielessä opettaa jalkojen pujottelu. Sehän olisi tosin jo pitänyt opettaa joululomalla, mutta öö.. Epsa on tähän kaikkeen syyllinen. Laiska? No nyt se on kuitenkin aloitettu ja voi että saan olla tuosta naperosta niin ylpeä! Ennätys vauhdissa karvaturri oppi pujottelemaan. Kiitos Essin hyvien neuvojen!;) Eihän se nyt ihan aivan loistavasti mene, mutta niin hyvin ko ensimmäisellä kerralla voi mennä! On tää vaan mahtava tunne. Ko saa olla omasta mussukasta niin kovin ylpeä.
Tänään onkin sitten kahdenlaista juhlimisen aihetta. Ensinäkin minulla ja poikaystävälläni on tullut vuosi täyteen, joka tuntuu ihan mahdottoman lyhyeltä ajalta. On se aika vaan rientänyt. Vastahan olimme seurustelleet viikon.:) Ja Nette on tänään 8 kuukautta! Herran jeeestas kun tuo vauva kasvaa! Pian se on 1 vuosikin takana. Ja juhannus aattona tuleekin sitten vuosi minun ja Neten yhteiselosta.
Niin ne lapset kasvaa, mutta onneksi nämä karvaiset versiot eivät lennä pesästä.:) Ne on aina tuollaisia äitin mussukoita. Kyllä minä muistan kuinka outoa oli kun porukat sanoi minua Neten äidiks. ÄITI!? Minäkö? Mutta niinhän se on. Kyllä se on nyt niin luonnollista sanoa, että äiti tekee sitä ja äiti tekee tätä. Ja se minun äiti onkin mummu. Onneksi äiti on muutenkin mummu kun sattuu siskolla olemaan kaksi lasta niin se mummoksi kutsuminen tuntuu ihan luontevalta.:P
Mutta eiköhän me tuon Neten kanssa kohta valuta tuonne television ja CSI New Yorkin pariin. Ihmetyttää vaan että miten hemmetissä tuossa koirassa on vieläkin virtaa nuin paljon ku käytiin pitkällä lenkillä, sit se sai leikkiä Benin ja vielä Karankin kanssa.;) Kumma hurtta.
PS. Nette varasti Beni raukan kongin. Juoksi pitkin kämppää hypellen ko mikäki kenguru.
Käytiin sitten koulun alue kiertää ja jatkoin omia teitä pitemmälle lenkille. Puhelinkin pirisi ja tein tällä kertaa poikkeuksen ja vastasin. Juteltiin Jonin kans siinä hetki ja kohta se kysyki:
"Miten vitussa sie oot noin hyvällä päällä?!"
Sen mielestä oon kuulemma aina pahalla päällä. Joko hyvä tuulisuus johtuu siitä, että lenkkeilen tai siitä etten oo nähny Jonia viikkoon.;) Veikkaan kuitenkin lenkkeilyä, koska eilinenkin päivä oli suhteellisen harvinaisesti aivan mahtava. Josta tulikin mieleen, että illalla en saanut unta ja pitihän sitä lähteä lenkille vielä. Matkalta tarttui mukaan Jesse, joka ei myöskään saanut unta. Olihan se kiva pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia noin 3 kilsan lenkin aikana. Kello lähenikin huimasti kello 2, kun käskin vielä kullan soittaa ko halusin puhua, että saisin paremmin unta. Nette nukkui jo siinä vaiheessa hyvin tyytyväisenä minun peitollani.
Tämän päivän lenkin jälkeen tullessamme kotiin, kaivoin heti nakkeja esiin. Olihan tyttönen kyllä vallan riemuissaan taas reeneistä ja oli kiva ko ihtelläki oli hyvä fiilis opettaa uutta asiaa. Tänään oli mielessä opettaa jalkojen pujottelu. Sehän olisi tosin jo pitänyt opettaa joululomalla, mutta öö.. Epsa on tähän kaikkeen syyllinen. Laiska? No nyt se on kuitenkin aloitettu ja voi että saan olla tuosta naperosta niin ylpeä! Ennätys vauhdissa karvaturri oppi pujottelemaan. Kiitos Essin hyvien neuvojen!;) Eihän se nyt ihan aivan loistavasti mene, mutta niin hyvin ko ensimmäisellä kerralla voi mennä! On tää vaan mahtava tunne. Ko saa olla omasta mussukasta niin kovin ylpeä.
Tänään onkin sitten kahdenlaista juhlimisen aihetta. Ensinäkin minulla ja poikaystävälläni on tullut vuosi täyteen, joka tuntuu ihan mahdottoman lyhyeltä ajalta. On se aika vaan rientänyt. Vastahan olimme seurustelleet viikon.:) Ja Nette on tänään 8 kuukautta! Herran jeeestas kun tuo vauva kasvaa! Pian se on 1 vuosikin takana. Ja juhannus aattona tuleekin sitten vuosi minun ja Neten yhteiselosta.
Niin ne lapset kasvaa, mutta onneksi nämä karvaiset versiot eivät lennä pesästä.:) Ne on aina tuollaisia äitin mussukoita. Kyllä minä muistan kuinka outoa oli kun porukat sanoi minua Neten äidiks. ÄITI!? Minäkö? Mutta niinhän se on. Kyllä se on nyt niin luonnollista sanoa, että äiti tekee sitä ja äiti tekee tätä. Ja se minun äiti onkin mummu. Onneksi äiti on muutenkin mummu kun sattuu siskolla olemaan kaksi lasta niin se mummoksi kutsuminen tuntuu ihan luontevalta.:P
Mutta eiköhän me tuon Neten kanssa kohta valuta tuonne television ja CSI New Yorkin pariin. Ihmetyttää vaan että miten hemmetissä tuossa koirassa on vieläkin virtaa nuin paljon ku käytiin pitkällä lenkillä, sit se sai leikkiä Benin ja vielä Karankin kanssa.;) Kumma hurtta.
PS. Nette varasti Beni raukan kongin. Juoksi pitkin kämppää hypellen ko mikäki kenguru.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Uuden vuoden lupauksia
Uuden vuoden lupaus koskee tällä hetkellä enemmän minua kuin Netteä. Viime vuoden lupaus piti niin hyvin, että päätin tehdä uuden. Nyt siis alkaa kunnon kuntoilut ja Nettekin saa ansaitsemansa piiiitkän pitkän lenkin. Myönnettävästi olen ottanut tämän alku vuoden Kannuksessa hyvin kepeästi, niin koiran kuin opiskelunkin suhteen. Motivaatio ei ole ehkä ollut kohillaan ja nyt se muuttu. Onhan se nyt näin, että Neten pitää oppia temppuja siinä missä muutkin. Minulla kun nyt vaan menee aina välillä hermot tuon pienen lahopään kanssa.
Tänään siis heti ruuan jälkeen painelimme Neten kanssa lenkille, joka tulee olemaan siis pidempi kuin muut lenkit. Hyvä musiikki ja kiva ripeä vauhti tuntui oikeastaan hyvältä. Vaikka Epsan tuntien, ei pukeutuminen ollut ehkä sään mukaista ja naama, reidet ja perse oli jäätyä.:)
Nette taasen ei tuntunut huomaavan kylmyyttä ollenkaan. Paineli menemään läähättäen, naiselliset partakarvat kuurassa.
Lenkki oli varsin piristävä ja onhan tässä tullut oltua oikein hyvällä päällä koko illan. Kämpälle päästyämme, oli tarkoitus vähän treenata temppuja. Taloon kuitenki puski väkeä kuin mistä lie ja Nette saikin riehua sitten kämppis Benin kanssa. Ja voi että nuilla kakaroilla olikin sitten hauskaa. Väen lähdettyä alkoi temputtelu.
Tällä kertaa ohjelmassa olikin kosketus alustaa, maahan menoa ja sivulle tuloa. Kosketus alustaa olimmekin ottaneet jonkin verran, vaikkakin ilman naksua. Tällä kertaa oli siis naksu mukana ja neiti taitaa ymmärtääkkin tämän alustan päälle jotain.:) On se vaan fiksu tyttö, joskus.. Siirryimme sitten tähän maahan menoon. Onhan se neitille jo aikaisemmin opetettu, mutta tällä pikku puudelilla taitaa ollakkin tapana unohdella näitä asioita aina kun oppii uutta. Mutta kivastihhan se lähti sitten sujumaankin. Sivulle tuloon ajattelimme ottaa täysin uuden ilmeen. Ennen Netski tuli sivulle takaa kiertäen ja nyt päätin sitten kokeilla suoraan edestä tulemista. Aikaisemmin olen sitä jo kokeillutkin, mutta Nette ei oiken sillon osannut namin perässä tulla, niin sen treenaaminen jäi sitten kokonaan, ylläripylläri, Epsan turhautuessa koko asiaan. Nyt neitokainen tosin osaa seurata namia ja kappas vain! Eipä ole ennen tyttö tullut yhtä hyvin sivulle kuin nyt. Peiliä apuna käyttäen, sain huomata että asento on suorastaa mahtava! Pulmana tässä onkin nyt se, että tämä hyvä käsky "sivu" on jo käytössä takaa kiertäessä. Minulla on siis nyt edessä käsky sanan etsiminen. "Vierelle"-käsky on käytössä perheeni koiralla, jolle sen olen opettanutkin. "Vierelle" sana on kuitenkin 100% varmasti hankala Netelle. Se kun ei oiken perusta nuista käskysanoista ja sillä on aina ollut vaikeuksia oppia ylipäätään mitään sanallisia termejä. Neiti kun perustaisi mieluummin käsi avuista ja merkeistä.
Illalla oli tiedossa vielä Benin kanssa painia ja luusta tappelemista. Nyt neiti näyttää posottavan tuossa sängyllä varsin onnellisen näköisenä. Oikeen ilettää herättää rassukka vielä ilta pisulle.
Minun pieni tollopää <3
Tänään siis heti ruuan jälkeen painelimme Neten kanssa lenkille, joka tulee olemaan siis pidempi kuin muut lenkit. Hyvä musiikki ja kiva ripeä vauhti tuntui oikeastaan hyvältä. Vaikka Epsan tuntien, ei pukeutuminen ollut ehkä sään mukaista ja naama, reidet ja perse oli jäätyä.:)
Nette taasen ei tuntunut huomaavan kylmyyttä ollenkaan. Paineli menemään läähättäen, naiselliset partakarvat kuurassa.
Lenkki oli varsin piristävä ja onhan tässä tullut oltua oikein hyvällä päällä koko illan. Kämpälle päästyämme, oli tarkoitus vähän treenata temppuja. Taloon kuitenki puski väkeä kuin mistä lie ja Nette saikin riehua sitten kämppis Benin kanssa. Ja voi että nuilla kakaroilla olikin sitten hauskaa. Väen lähdettyä alkoi temputtelu.
Tällä kertaa ohjelmassa olikin kosketus alustaa, maahan menoa ja sivulle tuloa. Kosketus alustaa olimmekin ottaneet jonkin verran, vaikkakin ilman naksua. Tällä kertaa oli siis naksu mukana ja neiti taitaa ymmärtääkkin tämän alustan päälle jotain.:) On se vaan fiksu tyttö, joskus.. Siirryimme sitten tähän maahan menoon. Onhan se neitille jo aikaisemmin opetettu, mutta tällä pikku puudelilla taitaa ollakkin tapana unohdella näitä asioita aina kun oppii uutta. Mutta kivastihhan se lähti sitten sujumaankin. Sivulle tuloon ajattelimme ottaa täysin uuden ilmeen. Ennen Netski tuli sivulle takaa kiertäen ja nyt päätin sitten kokeilla suoraan edestä tulemista. Aikaisemmin olen sitä jo kokeillutkin, mutta Nette ei oiken sillon osannut namin perässä tulla, niin sen treenaaminen jäi sitten kokonaan, ylläripylläri, Epsan turhautuessa koko asiaan. Nyt neitokainen tosin osaa seurata namia ja kappas vain! Eipä ole ennen tyttö tullut yhtä hyvin sivulle kuin nyt. Peiliä apuna käyttäen, sain huomata että asento on suorastaa mahtava! Pulmana tässä onkin nyt se, että tämä hyvä käsky "sivu" on jo käytössä takaa kiertäessä. Minulla on siis nyt edessä käsky sanan etsiminen. "Vierelle"-käsky on käytössä perheeni koiralla, jolle sen olen opettanutkin. "Vierelle" sana on kuitenkin 100% varmasti hankala Netelle. Se kun ei oiken perusta nuista käskysanoista ja sillä on aina ollut vaikeuksia oppia ylipäätään mitään sanallisia termejä. Neiti kun perustaisi mieluummin käsi avuista ja merkeistä.
Illalla oli tiedossa vielä Benin kanssa painia ja luusta tappelemista. Nyt neiti näyttää posottavan tuossa sängyllä varsin onnellisen näköisenä. Oikeen ilettää herättää rassukka vielä ilta pisulle.
Minun pieni tollopää <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
