Söin Neten kans jäätelöä

Eilinen lenkkini meni puihin. Melkein tyystin.:) Askelia tuli ehkä 900 kun sainkin parempaa tekemistä ja se tekeminen kestikin sitten siihen yö 3 asti. Kiitos teille!;)

Tänään olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänään se tapahtuu! Tänään mie saan sen 10 000 askelta ja piste. Sain jopa lenkki seuraa, mut en vaan niinko käsitä mikä nuita oikeen vaivaa ko koskaan ei oo kunnon varustusta päällä. Tollopää, missä sun hanskat on?:D Kyllä me sellainen ainakin 3000 askeleen lenkki käytiin ja jatkoinkin sitten yksin matkaa, koska oli vaan pakko saada se 10 tonni. iPodistakin loppui virta ja meinashan siinä itku vallan tulla. Pitkä matka vielä edessä, eikä musiikkia. Äitikin soitti ja kerroin, että ei tää mittari voi nyt pitää paikkaansa ko käytii sellanen ihan kunnon lenkki ja vaan 3000 askelta. Sovittiin sitte että tästä lähtien se mittari on kengässä kiinni ja johan rupes askeliakin tulemaan oikea määrä.

Askelia: 10 629
Kcal: 313,55
Km: 7,653

Jee! Hyvä me! Kämpälle ko tultiin niin ne Neten naiselliset partakarvat oli ihan jäässä.:) Kauheet jää palat roikku pikkasella leuasta.

Mutta on tänään ollut myös vähän sellainen surunpäivä. Oltiin Neten kans tulossa jo kämpälle päin ja kahtoin sit sillee että voi perse.. Juna tulee just tuolta ko portitki oli kiinni ja kuulu pling pling pling pling. Kävelin sit lähemmäs ja huomasin et se juna liikku tosi hitaasti, tuskin ollenkaan. Päätin siis painella porteista huolimatta radan yli. En jaksanu enää kiertää kauvempaa. Junan vieressä vilkku valoja. Pian sainkin huomata että siellä oli ihmisiä taskulamppujen kanssa. Mietin sit siinä että ei helvetti! Onko sinne joku alle jääny, mutta pyyhin ajatuksen pikaisesti pois ja päädyin siihen ratkaisuun että junassa on vaan jotain häikkää. Illalla kuitenkin ko menin kaverien kans käymään kylällä sain kuulla että joku on jääny junan alle. Ei vittu! Sittenkin..

Illan päälle meille selvisikin kuka se oli.. Olin sen tytön nähny muutaman kertaa ja kuullu siitä vaan pelkkää hyvää. Munki oli vaikee uskoo sitä, voin vaan kuvitella mite vaikee se on niille jotka sen tunsi. Ilmapiiri oli kamala.. Meitä oli aika paljo porukkaa yhellä kämpällä ja kaikki oli hiljaa. Ihtiä ahisti ku ei oikeen osannu sanua mitään ja mitä mie olisin sanonukkaan.. Mitä mun sanomiset ois mitään helpottanu.. Mut vietiin sit kämpälle, eikä siinä matkan aikanakaan puhuttu mitään, paitsi ko poistu autosta..
"Soitellaan.. Nähellään.."

No entä jos ei.. Entä jos joku meistä onki sitte se seuraava. Tää tais olla jo toinen tapaus 1-2 vuoden sisään.. Kaikki on näköjään mahdollista.

Nyt jäätelöä ja lehmän vuosikierto kokeeseen lukua..
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän.