Vali, vali, vali

Olihan mulla heti ruokailun jälkeen kova hinku päästä pikku Netskin kanssa sille meidän pitkälle lenkille. Laitoin Tomille viestiä, että josko lähtis mukaan ja käytäs samalla kaupassa. Käskin jopa erikseen pistämään ne hanskat käteen, mutta kukas sieltä sitten tulikaan? Poika ilman käsineitä kenties? Ilmoitin taas raa'asti että pitkälle lenkille olemme painelemassa ja sainkin sitten koko matkan kuunnella pientä kitinää ja valitusta. Loppujen lopuksi ittekki jo rupesin Tomille vittuilehen ja Nette vaan pyörittele päätä.
"On mamma taas pahalla päällä.."

Ekaksi kävimme siis sen oiskohan 6-8km lenkki ja painelimme Halppikseen. Neten laitoin pyörätelineeseen kiinni ja käskin istumaan. Lopuksi käskin vielä olla paikalla ja sinne se jäi nököttämään. Uhkaavasti meitä vastaan tuli kaksi pikku kakaraa, jotka TIETENKIN pysähtyivät Neten kohalle jotain lässyttämään ja liekkö olisivat halunneet silittää. Mutta sain olla tuosta tytöstä ylpeä. Äitin käsky taisi kerrankin pysyä mielessä ja neiti kökötti kiltisti istumassa ja päätyi vain katselemaan natiaisia. Vakoilin nimittäin vähän ikkunoista niiden touhua.;) Hauska oli huomata myös se, että kun tulimme kaupasta, napotti edelleen Nette täsmälleen samalla paikalla. HIENOA! Vaikka olisi tuo tyttö kuinka hidas oppimaan sitten tahansa, eikä jaksa keskittyä käskysanoihin on se aivan mahtava koira julkisilla paikoilla.

Ei kuulu haukuntaa ja riekuntaa kaupan pihalla. Ei hyökkää myöskään ihmisten kimppuun minun ollessa poissa. Auto matkat sujuu nopsaan lattialla ja juna matkat nukkuessa.

Menimmekin vielä Sokkarille kun Tomi halusi irtokarkkeja. Sinne jäi taas Nette yksin vartioimaan käskysanaa "paikka". Ja kun palasimme.. Tsädääm! Oli neiti taas täsmälleen samalla paikalla. Eikä se edes rupia riekkumaan mua kohti ennen ko annan luvan. Ylpeä, ylpeä saan olla minä!

Treeniä en ole tänään ottanu.. Huomenna onkin Pipan tunti ja kai se haluaa nähä onko koirat oppinu niitä temppuja jotka piti opettaa joululomalla. Kröhöm.. Taidan sittenkin ottaa tässä pikaseen ennen nukkumaan menoa "kaiva nokkaa" treenit.:'D

Hyvää yötä, karvaisia unia.
(Täällä niitä ainakin joutuu näkemään ko Karan karvat pölisee.;) Kara meinäs mun pöydän alle muuttaakkin, mutta ko Riikka tuli hakemaan Karaa pois, huusin perään:
"Kara! Muuta vaan takasi! Mut vasta sitte ko toi karvan lähtö on ohi." Kara on kaikkialla.)