Mua on oikeen suorastaan jäänyt ärsyttämään eräs käytännöntunti.. Alku oli kiva, opetettiin koirille seuraamista ja sitte oli esine etsintää. Netelle en ikään sitä oo ees kokeillu ja herran jestas ko siitä sai olla ylpee ko tyttö tajus heti jutun juonen ja käytti mallikkaasti nenäänsäkkin.
Kuitenkin seuraava vaihe oli tälläisten rauniokoirien-esteiden meneminen. Nopeus esteiksi opettaja niitä myös nimitti. No meidän vuoro tuli ja Nette oli jo ihan kanttuvei, olimmehan treenannut jo siihen meneessä ainakin pari tuntia. Neljä tuntia on ehkä ihan liian pitkä aika..
Olin sata varma, ettei Nette niitä jaksa eikä halua mennä ja meinasin opettajallekkin sanoa, että onko pakko? Kuitenkin estettä kokeilimme. Ekana oli vuorossa lauta, joka oli jokseenkin hutera sen "jalkojen" takia. Eli jalkoja ei suoraan sanottuna ollut, vaan sen virkaa esittivät pyöreät putket jotka tekivät laudasta heiluvan. Neten sitten asetin siihen laudalle seisomaan ja kappas vain! Tyttö laitto jarrut päälle. No CAMOON! En miekään ois niitä mennyt..
Opettajan kommentti:
"Miten sinun villakoirasi ei tuota mene, senhän pitäisi olla sirkuskoirakin."
Meinasin mulkasta sitä tosi pahasti, mutta päädyin vaan sanomaan, että meidän Nette ei ole tavallinen villis. Se ei halua temppuilla. Ja se onkin ihan totta.
Sitä paitsi minua suuresti ärsyttää tämä perus kommentti villakoirista. "Ne on sirkuskoiria!" No entäs jos vittu ei oo! Nekin on yksilöitä ja vaikka niitä sirkuksessa suuresti onkin niin miksi mun tavis puudelin pitäs osata heittää kärrynpyörää. Osaahan se sentään kaivaa nokkaa..:)
"Meidän koulussa on toinen villakoira ja se menee nämä esteet juosten läpi."
No AHA! Tokaisin loppujen lopuksi vitsikkäästi:
"Nette ei oo sirkusvillis, se on tappajapuudeli!"
Raukka seisoi paniikissa siinä keikkuvalla laudalla ja namijenkaan ripottelu ei auttanut. Loppujen lopuksi opettaja käski työntämään koiraa eteenpäin, enkä mie nyt niin uskaltanu vastaan siihen sanoa, vaikka en ikinä kyllä saatana tekis koiralleni niin. Pakottaa se menemään esteessä jossa se pelkää. Olisin ehkä seisottanut sitä siinä ja nameja ois tullu. Aikaa tuo neiti tarttee, ei pakotteita. Laudan lopussa Nette hyppäsikin iloisesti sitten alas ja näki selvästi, että oikeen helpotuksesta huokaisi.
"Tehkääpäs uudestaan!"
Siinä vaiheessa mie katoin jo sitä opettajaa, että hei oikeesti. Pitäskö mun pakottaa koira menemään uudestaan esteellä josta se ei todellakaan tykkää.
"Jos sulla on koko ilta aikaa ootella niin mikäs siinä.."
Naurahdin siinä sitte vaan, vaikka sapetti ihan kybällä. Toinen pakottaminen laudan läpi ja Nette pelkäsi entistä enemmän.
Seuraavana puomi, jonka Nette on mennyt joskus kauan sitten kerran läpi ja aika moitteetta. Mutta sillon meille annettiin paljon aikaa ja edettiin rauhallisesti, ettei koira ala pelkäämään. Taasen oli luvassa työntämistä. Muovinen ja liukas putki oli seuraavana ja olin siitä varma. Nette menisi sen helposti, vaikka opettajan kommentti olikin:
"Meneeköhän se tuostakaan."
No ei mennyt.. Houkuttelun avulla se lopulta meni ja sen jälkeen ihan moitteetta.
Pikkusen kyllä pelottaa nyt, että siinä tais mennä ne meidän pienetkin agility haaveet, koska tuo koira ei TASAN suostu menemään yhdellekkään puomille tai keinulle. EI IKINÄ!!!
Kyrsii...
tiistai 2. helmikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Ahkeruutta
Ollaan täällä Neten kanssa yritetty parhaamme mukaan lenkkeillä hurjanlailla. Mutta myönnän.. Se on tääs hiipumassa, mutta me vaan porskutetaan.
Nette on päässy treenaamaankin. Eilen Pipan tunnilla näytettiin joululomalla opetellut temput ja opeteltiin vähän sammuttamaan valoja. Ulkona oli pujottelua ja luoksetuloa. Otettiin myös muutamat haku harjoitukset.
Tänään taasen Miikun tunnilla oltiin hallilla. Siellä harjoiteltiin kapulan tuontia, paikallaan oloa ja otettiin myös muutama haku. Lopuksi pidettiin luoksetulo, jossa oli koiria ja ihmisiä, jotka muodostivat käytävän.
Mulla ei ollut mitään innostusta tänään, niinpä Nettekin meni paskasti. Hermot petti alinomaan.. Mutta ressaa vaan tuo Kokkola, en halua sinne enää..
On tänään kuitenkin ollut myös tosi mukavaa. Yritystoiminnan tunnilla piti tehdä mainos tai kotisivut, joten me tehtiin mainos. Kameraa, movie makeria ja musiikkia käyttäen saimme kokoon niin vallan loistavan mainoksen Mopsin Mässystä, että meidät pitäisi oikeen palkita tästä. Huomenna ensi esiintyminen! Puolet meidän luokasta saa viedä videolta neitsyyden.:D
Nette on päässy treenaamaankin. Eilen Pipan tunnilla näytettiin joululomalla opetellut temput ja opeteltiin vähän sammuttamaan valoja. Ulkona oli pujottelua ja luoksetuloa. Otettiin myös muutamat haku harjoitukset.
Tänään taasen Miikun tunnilla oltiin hallilla. Siellä harjoiteltiin kapulan tuontia, paikallaan oloa ja otettiin myös muutama haku. Lopuksi pidettiin luoksetulo, jossa oli koiria ja ihmisiä, jotka muodostivat käytävän.
Mulla ei ollut mitään innostusta tänään, niinpä Nettekin meni paskasti. Hermot petti alinomaan.. Mutta ressaa vaan tuo Kokkola, en halua sinne enää..
On tänään kuitenkin ollut myös tosi mukavaa. Yritystoiminnan tunnilla piti tehdä mainos tai kotisivut, joten me tehtiin mainos. Kameraa, movie makeria ja musiikkia käyttäen saimme kokoon niin vallan loistavan mainoksen Mopsin Mässystä, että meidät pitäisi oikeen palkita tästä. Huomenna ensi esiintyminen! Puolet meidän luokasta saa viedä videolta neitsyyden.:D
tiistai 19. tammikuuta 2010
Söin Neten kans jäätelöä
Eilinen lenkkini meni puihin. Melkein tyystin.:) Askelia tuli ehkä 900 kun sainkin parempaa tekemistä ja se tekeminen kestikin sitten siihen yö 3 asti. Kiitos teille!;)
Tänään olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänään se tapahtuu! Tänään mie saan sen 10 000 askelta ja piste. Sain jopa lenkki seuraa, mut en vaan niinko käsitä mikä nuita oikeen vaivaa ko koskaan ei oo kunnon varustusta päällä. Tollopää, missä sun hanskat on?:D Kyllä me sellainen ainakin 3000 askeleen lenkki käytiin ja jatkoinkin sitten yksin matkaa, koska oli vaan pakko saada se 10 tonni. iPodistakin loppui virta ja meinashan siinä itku vallan tulla. Pitkä matka vielä edessä, eikä musiikkia. Äitikin soitti ja kerroin, että ei tää mittari voi nyt pitää paikkaansa ko käytii sellanen ihan kunnon lenkki ja vaan 3000 askelta. Sovittiin sitte että tästä lähtien se mittari on kengässä kiinni ja johan rupes askeliakin tulemaan oikea määrä.
Askelia: 10 629
Kcal: 313,55
Km: 7,653
Jee! Hyvä me! Kämpälle ko tultiin niin ne Neten naiselliset partakarvat oli ihan jäässä.:) Kauheet jää palat roikku pikkasella leuasta.
Mutta on tänään ollut myös vähän sellainen surunpäivä. Oltiin Neten kans tulossa jo kämpälle päin ja kahtoin sit sillee että voi perse.. Juna tulee just tuolta ko portitki oli kiinni ja kuulu pling pling pling pling. Kävelin sit lähemmäs ja huomasin et se juna liikku tosi hitaasti, tuskin ollenkaan. Päätin siis painella porteista huolimatta radan yli. En jaksanu enää kiertää kauvempaa. Junan vieressä vilkku valoja. Pian sainkin huomata että siellä oli ihmisiä taskulamppujen kanssa. Mietin sit siinä että ei helvetti! Onko sinne joku alle jääny, mutta pyyhin ajatuksen pikaisesti pois ja päädyin siihen ratkaisuun että junassa on vaan jotain häikkää. Illalla kuitenkin ko menin kaverien kans käymään kylällä sain kuulla että joku on jääny junan alle. Ei vittu! Sittenkin..
Illan päälle meille selvisikin kuka se oli.. Olin sen tytön nähny muutaman kertaa ja kuullu siitä vaan pelkkää hyvää. Munki oli vaikee uskoo sitä, voin vaan kuvitella mite vaikee se on niille jotka sen tunsi. Ilmapiiri oli kamala.. Meitä oli aika paljo porukkaa yhellä kämpällä ja kaikki oli hiljaa. Ihtiä ahisti ku ei oikeen osannu sanua mitään ja mitä mie olisin sanonukkaan.. Mitä mun sanomiset ois mitään helpottanu.. Mut vietiin sit kämpälle, eikä siinä matkan aikanakaan puhuttu mitään, paitsi ko poistu autosta..
"Soitellaan.. Nähellään.."
No entä jos ei.. Entä jos joku meistä onki sitte se seuraava. Tää tais olla jo toinen tapaus 1-2 vuoden sisään.. Kaikki on näköjään mahdollista.
Nyt jäätelöä ja lehmän vuosikierto kokeeseen lukua..
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän.
Tänään olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänään se tapahtuu! Tänään mie saan sen 10 000 askelta ja piste. Sain jopa lenkki seuraa, mut en vaan niinko käsitä mikä nuita oikeen vaivaa ko koskaan ei oo kunnon varustusta päällä. Tollopää, missä sun hanskat on?:D Kyllä me sellainen ainakin 3000 askeleen lenkki käytiin ja jatkoinkin sitten yksin matkaa, koska oli vaan pakko saada se 10 tonni. iPodistakin loppui virta ja meinashan siinä itku vallan tulla. Pitkä matka vielä edessä, eikä musiikkia. Äitikin soitti ja kerroin, että ei tää mittari voi nyt pitää paikkaansa ko käytii sellanen ihan kunnon lenkki ja vaan 3000 askelta. Sovittiin sitte että tästä lähtien se mittari on kengässä kiinni ja johan rupes askeliakin tulemaan oikea määrä.
Askelia: 10 629
Kcal: 313,55
Km: 7,653
Jee! Hyvä me! Kämpälle ko tultiin niin ne Neten naiselliset partakarvat oli ihan jäässä.:) Kauheet jää palat roikku pikkasella leuasta.
Mutta on tänään ollut myös vähän sellainen surunpäivä. Oltiin Neten kans tulossa jo kämpälle päin ja kahtoin sit sillee että voi perse.. Juna tulee just tuolta ko portitki oli kiinni ja kuulu pling pling pling pling. Kävelin sit lähemmäs ja huomasin et se juna liikku tosi hitaasti, tuskin ollenkaan. Päätin siis painella porteista huolimatta radan yli. En jaksanu enää kiertää kauvempaa. Junan vieressä vilkku valoja. Pian sainkin huomata että siellä oli ihmisiä taskulamppujen kanssa. Mietin sit siinä että ei helvetti! Onko sinne joku alle jääny, mutta pyyhin ajatuksen pikaisesti pois ja päädyin siihen ratkaisuun että junassa on vaan jotain häikkää. Illalla kuitenkin ko menin kaverien kans käymään kylällä sain kuulla että joku on jääny junan alle. Ei vittu! Sittenkin..
Illan päälle meille selvisikin kuka se oli.. Olin sen tytön nähny muutaman kertaa ja kuullu siitä vaan pelkkää hyvää. Munki oli vaikee uskoo sitä, voin vaan kuvitella mite vaikee se on niille jotka sen tunsi. Ilmapiiri oli kamala.. Meitä oli aika paljo porukkaa yhellä kämpällä ja kaikki oli hiljaa. Ihtiä ahisti ku ei oikeen osannu sanua mitään ja mitä mie olisin sanonukkaan.. Mitä mun sanomiset ois mitään helpottanu.. Mut vietiin sit kämpälle, eikä siinä matkan aikanakaan puhuttu mitään, paitsi ko poistu autosta..
"Soitellaan.. Nähellään.."
No entä jos ei.. Entä jos joku meistä onki sitte se seuraava. Tää tais olla jo toinen tapaus 1-2 vuoden sisään.. Kaikki on näköjään mahdollista.
Nyt jäätelöä ja lehmän vuosikierto kokeeseen lukua..
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Kansasiin paluu
Viikonloppu oli ja meni taasen. Tuli sitä kynnetkin tytöltä leikattua, niinkuin melkein joka viikonloppu. Huolimattomasti tuli kahdesta kynnestä verta, toisesta rutkasti enemmän. Mitäs nirhin oikeen lyhyeksi.. Lauantain ja sunnuntain välisen yön tyttönen siis nukkui mummun ja papan luona ihan ilman äitiä. Äiti kun paineli tämän hyvän isä ehdokkaan luokse yöksi.;) Nette meinaan rakastaa niin maan paljon Jannea. Täällä kannuksessa se pelkää melkein kaikkia poikia. Jopa Tomia, joka käy kuitenkin melkein joka päivä. Onhan se sentään mun paraskaveri täällä. Tomi kuitenkin kertoi eräs päivä, että alussa inhosi Netteä. Nyt se on kuitenkin suunnattoman rakastunut siihen ja neito on kuulemma paras hänen tuntemansa koira.:P GO NETSKI GO! Kyllähän se Nette Tomista tykkää. Ensin pitää vaan aina vahtia reviiriä ja pitää Jannen puolesta huolta ettei vaan muut miehet koske. Ihana tyttö, suojelee mammaa<3
Sunnuntain jälleen näkemin oli varsin riemukas. Netellä oli nyt viikonlopun ne menkkapöksyt, mutta verestä ei mitään huomioitavaa. Turvotuskin laskenut. Liekkö olleet sitten vielä mitään.. Oltiin Neten kanssa urheilullisia ja käveltiin kämpälle juna-asemalta. Sain jopa askelmittarin viikonloppuna ja vihdoin pääsen sitä käyttämään. Nette rakastaa erästä pientä juttua lenkeillä. Se oikein odottamalla odottaa milloin sanon sille ne mukavat sanat:
"Nette! Taluta!"
Tällöin ojennan Netelle hihnan toisen pään ja mussu pääsee itseään taluttamaan. Ja voi sitä onnen määrä! Kyllä neiti sitten pomppiikin ja on vaan niin iloinen. Pieni jänes!
Tänään oli tarkotus vielä lähteä lenkille kaverin kanssa, mutta yllätyksenä ei todellakaan tullut että se TAAS peruu kaiken.
"Mennään huomenna."
Joo niin varmaan mennään.. Ehkä ensi vuonna.:) Mutta mie meenki Neten kans sitte ihan mielellään kahestaankin. Hyvä musiikki ja Nette. Voisko parempaa olla<3
Nytten painelen Neten viekkuun tuonne sänkyyn. Oulaisissa kun me ei nukuta koskaan vierekkäin.:)
Juna-asema-kämppä
ASKELIA: 3114
KCAL 93.42
KM 2.179
Sunnuntain jälleen näkemin oli varsin riemukas. Netellä oli nyt viikonlopun ne menkkapöksyt, mutta verestä ei mitään huomioitavaa. Turvotuskin laskenut. Liekkö olleet sitten vielä mitään.. Oltiin Neten kanssa urheilullisia ja käveltiin kämpälle juna-asemalta. Sain jopa askelmittarin viikonloppuna ja vihdoin pääsen sitä käyttämään. Nette rakastaa erästä pientä juttua lenkeillä. Se oikein odottamalla odottaa milloin sanon sille ne mukavat sanat:
"Nette! Taluta!"
Tällöin ojennan Netelle hihnan toisen pään ja mussu pääsee itseään taluttamaan. Ja voi sitä onnen määrä! Kyllä neiti sitten pomppiikin ja on vaan niin iloinen. Pieni jänes!
Tänään oli tarkotus vielä lähteä lenkille kaverin kanssa, mutta yllätyksenä ei todellakaan tullut että se TAAS peruu kaiken.
"Mennään huomenna."
Joo niin varmaan mennään.. Ehkä ensi vuonna.:) Mutta mie meenki Neten kans sitte ihan mielellään kahestaankin. Hyvä musiikki ja Nette. Voisko parempaa olla<3
Nytten painelen Neten viekkuun tuonne sänkyyn. Oulaisissa kun me ei nukuta koskaan vierekkäin.:)
Juna-asema-kämppä
ASKELIA: 3114
KCAL 93.42
KM 2.179
perjantai 15. tammikuuta 2010
Pitäskö tässä totaalisen masentua vai jatkaa yrittämistä?
Tänään, heti aamusta meillä oli koulussa treenit koirien kanssa. Oli ihana päästä pitkästä aikaa Neten kans hallille ja pitäs tosiaan itekki mennä ja vuokrata se avain, että pääsis treenaileen kunnolla.
Harjoteltiin kosketus alustan avulla hyppyä ja ruutua. Oli meillä myös tälläinen laatikko rasti, jossa koiran piti keksiä jotain tekemistä laatikolla ansaitakseen namin. Esimerkiksi, menemällä kokonaan laatikkoon. Nette tajusi laittaa sinne ainaki kaksi tassua ;) ja taisi se jopa yhden kerran vahingossa käydä sielä kokonaan. Pipa sano hypyn kohdalla ku katseli siinä hetken, että meidän ei tartte tehä montaa toistoa siinä ko Neteltä se jo sujuu. Voi ylpeys! Ruutua treenailtiin ja hyvinhän se sinne juoksi ja innokkaasti jäi seisomaankin.
Otettiin myös agilitya. Harjoiteltiin aitaa, putkea ja keppejä. Opetettiin myös koirat jäämään puomilla seisomaan keltaiselle alueelle. Siis en tiedä, mut nyt on joku ihmeen musta aukko tämän keltaisen alueen nimen kanssa.. HEMMETTI! Ööö.. Noloa.. Oon harrastanu usiamman vuoden Mortin kanssa agia ja miten voi yhtäkkiä olla unohtanut tän.. No joka tapauksessa Nette on aivan mahtava agi koira! Sitä olisi tarkoitus alkaa harrastaakkin, kuhan kasvetaan eka vähä.
Lopuksi pidettiin jumppaa koirille. Oli penkillä kääntymistä, peruuttamista esteiden yli, käännöksiä vasemmalle tolpan avulla, törppöjen pujottelua ja jumppapallo tasapainottelua :D Siis Nette oli sen pallon päällä ko kotonaan. Siinä se maksa tyytyväisen näköisenä. Luulis että se ois vaikeeta mutta ei näköjään Netskille. Kyllä mie olin yhtä hymyä koko sen ajan. HYVÄ NETTE!
Tulipa tuossa sitten puhuttua Pipan kans Neten juoksuista ja kysyinkin vähän mielipidettä, ko ei mulla ennen narttua ole. Pipa sano että näyttäs olevan värkki turvoksissa :) Eli taitaa meidän Nette kasvaa isoksi koiraksi. Kuulemma jotkut koirat pitävät ittensä niin puhtaana ettei verta ees välttis huomaa. Nyt Netskillä on pöksyt, mutta ei edelleenkään mitään havaintoa verestä. Mortti kovasti haistelee ja Nette on rauhallisempi ja jotenki masis.. Ehkä sitä hävettää noi sen "sexy bääntsit" :'D
Mutta kyllä tässä pikku hiljaa rupee ihtiäki masentaa. Viikon lenkkeilly ko hullu ja ko kotiin tulin, kävin puntarilla ja TADAAA! Laihduttu 0! Kyrsii, kyrsii, kyrsii! No ehkä ens viikolla jättäs ne jätskit sinne pakasteeseen ja kävis vaan lenkillä. Eilen ostin viinirypäleitä, ko on vaan koko ajan teheny mieli syyä ja söinki kaiken eilen. Tänään ihan sama homma.. Teheny vaan mieli syyä ja onneks täälläki oli viinirypäleitä niin ei tarvinnu lähtä kahtoon jotain hyvää epäterveellistä. Viikonloppuna pidetään Neten kanssa lomaa treeneistä, ainakin näillä näkymin. Huomenna kai meen Jannelle yöksi <3 Nette jää tänne kiusaamaan mummua ja pappaa :) Vaikka sekin sais tulla mukaan, on ihan tervetullut, mutta sielä on Jannen pikku sisaruksia ja Nette ei aina oikeen siedä montaa lasta ympärillä. Oli tänään hermostunut siskontyttöönkin ja ilmeisesti purru. Tai purru ja purru.. Käyttänyt kättä vain suussa ko ei Meea itkeny edes. Ei tämän koira neidinkään tartte kaikkea kestää. Mummu sano että ollaan kuulemma Neten kans samanlaisia äkäpusseja menkkojen aikaan :D
Hyvää yötä!
Nette pieni menkkapillu nukkuu sängyn alla :)
Harjoteltiin kosketus alustan avulla hyppyä ja ruutua. Oli meillä myös tälläinen laatikko rasti, jossa koiran piti keksiä jotain tekemistä laatikolla ansaitakseen namin. Esimerkiksi, menemällä kokonaan laatikkoon. Nette tajusi laittaa sinne ainaki kaksi tassua ;) ja taisi se jopa yhden kerran vahingossa käydä sielä kokonaan. Pipa sano hypyn kohdalla ku katseli siinä hetken, että meidän ei tartte tehä montaa toistoa siinä ko Neteltä se jo sujuu. Voi ylpeys! Ruutua treenailtiin ja hyvinhän se sinne juoksi ja innokkaasti jäi seisomaankin.
Otettiin myös agilitya. Harjoiteltiin aitaa, putkea ja keppejä. Opetettiin myös koirat jäämään puomilla seisomaan keltaiselle alueelle. Siis en tiedä, mut nyt on joku ihmeen musta aukko tämän keltaisen alueen nimen kanssa.. HEMMETTI! Ööö.. Noloa.. Oon harrastanu usiamman vuoden Mortin kanssa agia ja miten voi yhtäkkiä olla unohtanut tän.. No joka tapauksessa Nette on aivan mahtava agi koira! Sitä olisi tarkoitus alkaa harrastaakkin, kuhan kasvetaan eka vähä.
Lopuksi pidettiin jumppaa koirille. Oli penkillä kääntymistä, peruuttamista esteiden yli, käännöksiä vasemmalle tolpan avulla, törppöjen pujottelua ja jumppapallo tasapainottelua :D Siis Nette oli sen pallon päällä ko kotonaan. Siinä se maksa tyytyväisen näköisenä. Luulis että se ois vaikeeta mutta ei näköjään Netskille. Kyllä mie olin yhtä hymyä koko sen ajan. HYVÄ NETTE!
Tulipa tuossa sitten puhuttua Pipan kans Neten juoksuista ja kysyinkin vähän mielipidettä, ko ei mulla ennen narttua ole. Pipa sano että näyttäs olevan värkki turvoksissa :) Eli taitaa meidän Nette kasvaa isoksi koiraksi. Kuulemma jotkut koirat pitävät ittensä niin puhtaana ettei verta ees välttis huomaa. Nyt Netskillä on pöksyt, mutta ei edelleenkään mitään havaintoa verestä. Mortti kovasti haistelee ja Nette on rauhallisempi ja jotenki masis.. Ehkä sitä hävettää noi sen "sexy bääntsit" :'D
Mutta kyllä tässä pikku hiljaa rupee ihtiäki masentaa. Viikon lenkkeilly ko hullu ja ko kotiin tulin, kävin puntarilla ja TADAAA! Laihduttu 0! Kyrsii, kyrsii, kyrsii! No ehkä ens viikolla jättäs ne jätskit sinne pakasteeseen ja kävis vaan lenkillä. Eilen ostin viinirypäleitä, ko on vaan koko ajan teheny mieli syyä ja söinki kaiken eilen. Tänään ihan sama homma.. Teheny vaan mieli syyä ja onneks täälläki oli viinirypäleitä niin ei tarvinnu lähtä kahtoon jotain hyvää epäterveellistä. Viikonloppuna pidetään Neten kanssa lomaa treeneistä, ainakin näillä näkymin. Huomenna kai meen Jannelle yöksi <3 Nette jää tänne kiusaamaan mummua ja pappaa :) Vaikka sekin sais tulla mukaan, on ihan tervetullut, mutta sielä on Jannen pikku sisaruksia ja Nette ei aina oikeen siedä montaa lasta ympärillä. Oli tänään hermostunut siskontyttöönkin ja ilmeisesti purru. Tai purru ja purru.. Käyttänyt kättä vain suussa ko ei Meea itkeny edes. Ei tämän koira neidinkään tartte kaikkea kestää. Mummu sano että ollaan kuulemma Neten kans samanlaisia äkäpusseja menkkojen aikaan :D
Hyvää yötä!
Nette pieni menkkapillu nukkuu sängyn alla :)
torstai 14. tammikuuta 2010
Vali, vali, vali
Olihan mulla heti ruokailun jälkeen kova hinku päästä pikku Netskin kanssa sille meidän pitkälle lenkille. Laitoin Tomille viestiä, että josko lähtis mukaan ja käytäs samalla kaupassa. Käskin jopa erikseen pistämään ne hanskat käteen, mutta kukas sieltä sitten tulikaan? Poika ilman käsineitä kenties? Ilmoitin taas raa'asti että pitkälle lenkille olemme painelemassa ja sainkin sitten koko matkan kuunnella pientä kitinää ja valitusta. Loppujen lopuksi ittekki jo rupesin Tomille vittuilehen ja Nette vaan pyörittele päätä.
"On mamma taas pahalla päällä.."
Ekaksi kävimme siis sen oiskohan 6-8km lenkki ja painelimme Halppikseen. Neten laitoin pyörätelineeseen kiinni ja käskin istumaan. Lopuksi käskin vielä olla paikalla ja sinne se jäi nököttämään. Uhkaavasti meitä vastaan tuli kaksi pikku kakaraa, jotka TIETENKIN pysähtyivät Neten kohalle jotain lässyttämään ja liekkö olisivat halunneet silittää. Mutta sain olla tuosta tytöstä ylpeä. Äitin käsky taisi kerrankin pysyä mielessä ja neiti kökötti kiltisti istumassa ja päätyi vain katselemaan natiaisia. Vakoilin nimittäin vähän ikkunoista niiden touhua.;) Hauska oli huomata myös se, että kun tulimme kaupasta, napotti edelleen Nette täsmälleen samalla paikalla. HIENOA! Vaikka olisi tuo tyttö kuinka hidas oppimaan sitten tahansa, eikä jaksa keskittyä käskysanoihin on se aivan mahtava koira julkisilla paikoilla.
Ei kuulu haukuntaa ja riekuntaa kaupan pihalla. Ei hyökkää myöskään ihmisten kimppuun minun ollessa poissa. Auto matkat sujuu nopsaan lattialla ja juna matkat nukkuessa.
Menimmekin vielä Sokkarille kun Tomi halusi irtokarkkeja. Sinne jäi taas Nette yksin vartioimaan käskysanaa "paikka". Ja kun palasimme.. Tsädääm! Oli neiti taas täsmälleen samalla paikalla. Eikä se edes rupia riekkumaan mua kohti ennen ko annan luvan. Ylpeä, ylpeä saan olla minä!
Treeniä en ole tänään ottanu.. Huomenna onkin Pipan tunti ja kai se haluaa nähä onko koirat oppinu niitä temppuja jotka piti opettaa joululomalla. Kröhöm.. Taidan sittenkin ottaa tässä pikaseen ennen nukkumaan menoa "kaiva nokkaa" treenit.:'D
Hyvää yötä, karvaisia unia.
(Täällä niitä ainakin joutuu näkemään ko Karan karvat pölisee.;) Kara meinäs mun pöydän alle muuttaakkin, mutta ko Riikka tuli hakemaan Karaa pois, huusin perään:
"Kara! Muuta vaan takasi! Mut vasta sitte ko toi karvan lähtö on ohi." Kara on kaikkialla.)
"On mamma taas pahalla päällä.."
Ekaksi kävimme siis sen oiskohan 6-8km lenkki ja painelimme Halppikseen. Neten laitoin pyörätelineeseen kiinni ja käskin istumaan. Lopuksi käskin vielä olla paikalla ja sinne se jäi nököttämään. Uhkaavasti meitä vastaan tuli kaksi pikku kakaraa, jotka TIETENKIN pysähtyivät Neten kohalle jotain lässyttämään ja liekkö olisivat halunneet silittää. Mutta sain olla tuosta tytöstä ylpeä. Äitin käsky taisi kerrankin pysyä mielessä ja neiti kökötti kiltisti istumassa ja päätyi vain katselemaan natiaisia. Vakoilin nimittäin vähän ikkunoista niiden touhua.;) Hauska oli huomata myös se, että kun tulimme kaupasta, napotti edelleen Nette täsmälleen samalla paikalla. HIENOA! Vaikka olisi tuo tyttö kuinka hidas oppimaan sitten tahansa, eikä jaksa keskittyä käskysanoihin on se aivan mahtava koira julkisilla paikoilla.
Ei kuulu haukuntaa ja riekuntaa kaupan pihalla. Ei hyökkää myöskään ihmisten kimppuun minun ollessa poissa. Auto matkat sujuu nopsaan lattialla ja juna matkat nukkuessa.
Menimmekin vielä Sokkarille kun Tomi halusi irtokarkkeja. Sinne jäi taas Nette yksin vartioimaan käskysanaa "paikka". Ja kun palasimme.. Tsädääm! Oli neiti taas täsmälleen samalla paikalla. Eikä se edes rupia riekkumaan mua kohti ennen ko annan luvan. Ylpeä, ylpeä saan olla minä!
Treeniä en ole tänään ottanu.. Huomenna onkin Pipan tunti ja kai se haluaa nähä onko koirat oppinu niitä temppuja jotka piti opettaa joululomalla. Kröhöm.. Taidan sittenkin ottaa tässä pikaseen ennen nukkumaan menoa "kaiva nokkaa" treenit.:'D
Hyvää yötä, karvaisia unia.
(Täällä niitä ainakin joutuu näkemään ko Karan karvat pölisee.;) Kara meinäs mun pöydän alle muuttaakkin, mutta ko Riikka tuli hakemaan Karaa pois, huusin perään:
"Kara! Muuta vaan takasi! Mut vasta sitte ko toi karvan lähtö on ohi." Kara on kaikkialla.)
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Laiskuus
Tänään ei ole sitten tullut tehtyä pitkää lenkkiä ja sen huomaa myös mielialassa. Lähin heti koulun jälkeen Oulaisiin esittelemään koulua ja samalla kennellinjaa. Sielä meni koko ilta ja kun Kannukseen palasin tuntu että täällä on kauheen kylmä. Puhuttiin äitin kans tuossa vuoden alussa tästä kuntoilun alussa ja sovittiin että pakkas raja lenkeille on -15C ku mulla on astma.-.- V*ttu sekin pilaa aina vaan kaiken, mutta on se tieten totta.. Kivempihan se on olla elossa täällä kämpällä tylsistymässä ja masentumassa, ko kohtauksen saaneena tien poskessa. Mutta sen vaan huomaan, että ko oon nyt ollu tosi paljon kämpällä, syön ihan kauheesti. SYÖMISHÄIRIÖ!:D No höpö höpö.. Tylsyyteen mie sitä teen. Tai mihin lie.
Kyllä mie kuitenkin treenasin Neten kanssa sitä jalkojen pujottelua. Tänään meni ihan okei.. Mutta kummallakaan ei tainnut olla siihen oikein kunnon fiilistä niin loppujen lopuksi kummatki suuttu toisiinsa.
Suoraan sanottuna tuntuu että ihan paska päivä. Ehkä huomenna sitten paremmin.
Kyllä mie kuitenkin treenasin Neten kanssa sitä jalkojen pujottelua. Tänään meni ihan okei.. Mutta kummallakaan ei tainnut olla siihen oikein kunnon fiilistä niin loppujen lopuksi kummatki suuttu toisiinsa.
Suoraan sanottuna tuntuu että ihan paska päivä. Ehkä huomenna sitten paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
