TOLLOPÄÄ!

Mua on oikeen suorastaan jäänyt ärsyttämään eräs käytännöntunti.. Alku oli kiva, opetettiin koirille seuraamista ja sitte oli esine etsintää. Netelle en ikään sitä oo ees kokeillu ja herran jestas ko siitä sai olla ylpee ko tyttö tajus heti jutun juonen ja käytti mallikkaasti nenäänsäkkin.

Kuitenkin seuraava vaihe oli tälläisten rauniokoirien-esteiden meneminen. Nopeus esteiksi opettaja niitä myös nimitti. No meidän vuoro tuli ja Nette oli jo ihan kanttuvei, olimmehan treenannut jo siihen meneessä ainakin pari tuntia. Neljä tuntia on ehkä ihan liian pitkä aika..

Olin sata varma, ettei Nette niitä jaksa eikä halua mennä ja meinasin opettajallekkin sanoa, että onko pakko? Kuitenkin estettä kokeilimme. Ekana oli vuorossa lauta, joka oli jokseenkin hutera sen "jalkojen" takia. Eli jalkoja ei suoraan sanottuna ollut, vaan sen virkaa esittivät pyöreät putket jotka tekivät laudasta heiluvan. Neten sitten asetin siihen laudalle seisomaan ja kappas vain! Tyttö laitto jarrut päälle. No CAMOON! En miekään ois niitä mennyt..

Opettajan kommentti:
"Miten sinun villakoirasi ei tuota mene, senhän pitäisi olla sirkuskoirakin."
Meinasin mulkasta sitä tosi pahasti, mutta päädyin vaan sanomaan, että meidän Nette ei ole tavallinen villis. Se ei halua temppuilla. Ja se onkin ihan totta.

Sitä paitsi minua suuresti ärsyttää tämä perus kommentti villakoirista. "Ne on sirkuskoiria!" No entäs jos vittu ei oo! Nekin on yksilöitä ja vaikka niitä sirkuksessa suuresti onkin niin miksi mun tavis puudelin pitäs osata heittää kärrynpyörää. Osaahan se sentään kaivaa nokkaa..:)

"Meidän koulussa on toinen villakoira ja se menee nämä esteet juosten läpi."
No AHA! Tokaisin loppujen lopuksi vitsikkäästi:
"Nette ei oo sirkusvillis, se on tappajapuudeli!"

Raukka seisoi paniikissa siinä keikkuvalla laudalla ja namijenkaan ripottelu ei auttanut. Loppujen lopuksi opettaja käski työntämään koiraa eteenpäin, enkä mie nyt niin uskaltanu vastaan siihen sanoa, vaikka en ikinä kyllä saatana tekis koiralleni niin. Pakottaa se menemään esteessä jossa se pelkää. Olisin ehkä seisottanut sitä siinä ja nameja ois tullu. Aikaa tuo neiti tarttee, ei pakotteita. Laudan lopussa Nette hyppäsikin iloisesti sitten alas ja näki selvästi, että oikeen helpotuksesta huokaisi.

"Tehkääpäs uudestaan!"
Siinä vaiheessa mie katoin jo sitä opettajaa, että hei oikeesti. Pitäskö mun pakottaa koira menemään uudestaan esteellä josta se ei todellakaan tykkää.
"Jos sulla on koko ilta aikaa ootella niin mikäs siinä.."
Naurahdin siinä sitte vaan, vaikka sapetti ihan kybällä. Toinen pakottaminen laudan läpi ja Nette pelkäsi entistä enemmän.

Seuraavana puomi, jonka Nette on mennyt joskus kauan sitten kerran läpi ja aika moitteetta. Mutta sillon meille annettiin paljon aikaa ja edettiin rauhallisesti, ettei koira ala pelkäämään. Taasen oli luvassa työntämistä. Muovinen ja liukas putki oli seuraavana ja olin siitä varma. Nette menisi sen helposti, vaikka opettajan kommentti olikin:
"Meneeköhän se tuostakaan."
No ei mennyt.. Houkuttelun avulla se lopulta meni ja sen jälkeen ihan moitteetta.

Pikkusen kyllä pelottaa nyt, että siinä tais mennä ne meidän pienetkin agility haaveet, koska tuo koira ei TASAN suostu menemään yhdellekkään puomille tai keinulle. EI IKINÄ!!!

Kyrsii...