Nette varas taas liikkeellä

Nette joutui olemaan tänään ihan liikaa yksin kämpällä. Minun lähtiessä Kokkolaan, en kerenny tyttöä käyttää kuin tuossa äkkiä pisulla ja sitten sisälle. Kokkolasta tullessa oli sellanen läski olo, kun tuli käytyä siellä Hesessä syömässä. Kotona sitten vielä pokkana vedin jäätelöä katsellessa telkkaria. Mielessä oikeen kävi vähän, että jos tänään ei meniskään lenkille.. Mutta höpö höpö, sanoi se pieni enkeli tuossa olkapäällä, jota omaksitunnoksi myös kutsutaan.:) Niin nousi Epsa sohvalta, ko ei sieltä telkkarista tullut taas mitään. Laitoin vielä Tomille viestiä josko lähtis seuraksi. Ja niinhän tuo lähtikin, vaikka huomasinkin pian etten saisi Tomista pitkää lenkki seuraa. Herralla näet ei ollut edes hanskoja kädessä ja kun ilmaisin, että lähtisimme pitkälle lenkille, ilmoitti herra että ei kerkee koska pitää mennä saunaan.

Käytiin sitten koulun alue kiertää ja jatkoin omia teitä pitemmälle lenkille. Puhelinkin pirisi ja tein tällä kertaa poikkeuksen ja vastasin. Juteltiin Jonin kans siinä hetki ja kohta se kysyki:
"Miten vitussa sie oot noin hyvällä päällä?!"
Sen mielestä oon kuulemma aina pahalla päällä. Joko hyvä tuulisuus johtuu siitä, että lenkkeilen tai siitä etten oo nähny Jonia viikkoon.;) Veikkaan kuitenkin lenkkeilyä, koska eilinenkin päivä oli suhteellisen harvinaisesti aivan mahtava. Josta tulikin mieleen, että illalla en saanut unta ja pitihän sitä lähteä lenkille vielä. Matkalta tarttui mukaan Jesse, joka ei myöskään saanut unta. Olihan se kiva pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia noin 3 kilsan lenkin aikana. Kello lähenikin huimasti kello 2, kun käskin vielä kullan soittaa ko halusin puhua, että saisin paremmin unta. Nette nukkui jo siinä vaiheessa hyvin tyytyväisenä minun peitollani.

Tämän päivän lenkin jälkeen tullessamme kotiin, kaivoin heti nakkeja esiin. Olihan tyttönen kyllä vallan riemuissaan taas reeneistä ja oli kiva ko ihtelläki oli hyvä fiilis opettaa uutta asiaa. Tänään oli mielessä opettaa jalkojen pujottelu. Sehän olisi tosin jo pitänyt opettaa joululomalla, mutta öö.. Epsa on tähän kaikkeen syyllinen. Laiska? No nyt se on kuitenkin aloitettu ja voi että saan olla tuosta naperosta niin ylpeä! Ennätys vauhdissa karvaturri oppi pujottelemaan. Kiitos Essin hyvien neuvojen!;) Eihän se nyt ihan aivan loistavasti mene, mutta niin hyvin ko ensimmäisellä kerralla voi mennä! On tää vaan mahtava tunne. Ko saa olla omasta mussukasta niin kovin ylpeä.

Tänään onkin sitten kahdenlaista juhlimisen aihetta. Ensinäkin minulla ja poikaystävälläni on tullut vuosi täyteen, joka tuntuu ihan mahdottoman lyhyeltä ajalta. On se aika vaan rientänyt. Vastahan olimme seurustelleet viikon.:) Ja Nette on tänään 8 kuukautta! Herran jeeestas kun tuo vauva kasvaa! Pian se on 1 vuosikin takana. Ja juhannus aattona tuleekin sitten vuosi minun ja Neten yhteiselosta.

Niin ne lapset kasvaa, mutta onneksi nämä karvaiset versiot eivät lennä pesästä.:) Ne on aina tuollaisia äitin mussukoita. Kyllä minä muistan kuinka outoa oli kun porukat sanoi minua Neten äidiks. ÄITI!? Minäkö? Mutta niinhän se on. Kyllä se on nyt niin luonnollista sanoa, että äiti tekee sitä ja äiti tekee tätä. Ja se minun äiti onkin mummu. Onneksi äiti on muutenkin mummu kun sattuu siskolla olemaan kaksi lasta niin se mummoksi kutsuminen tuntuu ihan luontevalta.:P

Mutta eiköhän me tuon Neten kanssa kohta valuta tuonne television ja CSI New Yorkin pariin. Ihmetyttää vaan että miten hemmetissä tuossa koirassa on vieläkin virtaa nuin paljon ku käytiin pitkällä lenkillä, sit se sai leikkiä Benin ja vielä Karankin kanssa.;) Kumma hurtta.

PS. Nette varasti Beni raukan kongin. Juoksi pitkin kämppää hypellen ko mikäki kenguru.

Uuden vuoden lupauksia

Uuden vuoden lupaus koskee tällä hetkellä enemmän minua kuin Netteä. Viime vuoden lupaus piti niin hyvin, että päätin tehdä uuden. Nyt siis alkaa kunnon kuntoilut ja Nettekin saa ansaitsemansa piiiitkän pitkän lenkin. Myönnettävästi olen ottanut tämän alku vuoden Kannuksessa hyvin kepeästi, niin koiran kuin opiskelunkin suhteen. Motivaatio ei ole ehkä ollut kohillaan ja nyt se muuttu. Onhan se nyt näin, että Neten pitää oppia temppuja siinä missä muutkin. Minulla kun nyt vaan menee aina välillä hermot tuon pienen lahopään kanssa.

Tänään siis heti ruuan jälkeen painelimme Neten kanssa lenkille, joka tulee olemaan siis pidempi kuin muut lenkit. Hyvä musiikki ja kiva ripeä vauhti tuntui oikeastaan hyvältä. Vaikka Epsan tuntien, ei pukeutuminen ollut ehkä sään mukaista ja naama, reidet ja perse oli jäätyä.:)
Nette taasen ei tuntunut huomaavan kylmyyttä ollenkaan. Paineli menemään läähättäen, naiselliset partakarvat kuurassa.

Lenkki oli varsin piristävä ja onhan tässä tullut oltua oikein hyvällä päällä koko illan. Kämpälle päästyämme, oli tarkoitus vähän treenata temppuja. Taloon kuitenki puski väkeä kuin mistä lie ja Nette saikin riehua sitten kämppis Benin kanssa. Ja voi että nuilla kakaroilla olikin sitten hauskaa. Väen lähdettyä alkoi temputtelu.

Tällä kertaa ohjelmassa olikin kosketus alustaa, maahan menoa ja sivulle tuloa. Kosketus alustaa olimmekin ottaneet jonkin verran, vaikkakin ilman naksua. Tällä kertaa oli siis naksu mukana ja neiti taitaa ymmärtääkkin tämän alustan päälle jotain.:) On se vaan fiksu tyttö, joskus.. Siirryimme sitten tähän maahan menoon. Onhan se neitille jo aikaisemmin opetettu, mutta tällä pikku puudelilla taitaa ollakkin tapana unohdella näitä asioita aina kun oppii uutta. Mutta kivastihhan se lähti sitten sujumaankin. Sivulle tuloon ajattelimme ottaa täysin uuden ilmeen. Ennen Netski tuli sivulle takaa kiertäen ja nyt päätin sitten kokeilla suoraan edestä tulemista. Aikaisemmin olen sitä jo kokeillutkin, mutta Nette ei oiken sillon osannut namin perässä tulla, niin sen treenaaminen jäi sitten kokonaan, ylläripylläri, Epsan turhautuessa koko asiaan. Nyt neitokainen tosin osaa seurata namia ja kappas vain! Eipä ole ennen tyttö tullut yhtä hyvin sivulle kuin nyt. Peiliä apuna käyttäen, sain huomata että asento on suorastaa mahtava! Pulmana tässä onkin nyt se, että tämä hyvä käsky "sivu" on jo käytössä takaa kiertäessä. Minulla on siis nyt edessä käsky sanan etsiminen. "Vierelle"-käsky on käytössä perheeni koiralla, jolle sen olen opettanutkin. "Vierelle" sana on kuitenkin 100% varmasti hankala Netelle. Se kun ei oiken perusta nuista käskysanoista ja sillä on aina ollut vaikeuksia oppia ylipäätään mitään sanallisia termejä. Neiti kun perustaisi mieluummin käsi avuista ja merkeistä.

Illalla oli tiedossa vielä Benin kanssa painia ja luusta tappelemista. Nyt neiti näyttää posottavan tuossa sängyllä varsin onnellisen näköisenä. Oikeen ilettää herättää rassukka vielä ilta pisulle.

Minun pieni tollopää <3